Suomessa on kymmeniä lasten liikennepuistoja, ja ne ovat kohtalaisen suosittuja. Liikennepuistojen olemassaoloa perustellaan usein sillä, että ne parantavat lasten liikenneturvallisuutta. Tutkimustietoa todellisista vaikutuksista on kuitenkin vähän. Esimerkiksi eräässä iranilaisessa tutkimuksessa todettiin koulussa tehty jalankulkijoiden liikennekasvatus tehokkaammaksi kuin liikennepuistossa annettu. Osa asiantuntijoista onkin epäillyt liikennepuistojen olevan liian turvallisia, kohdistuvan vääriin asioihin ja etteivät ne kehitä liikennetaitoja.
Liikennepuistoissa lapset yleensä polkuautoilevat. Osassa puistoja myös pyöräillään ja tarjolla on pyöriä ja potkulautoja, mutta pääasiallinen kulkutapa suomalaisissa liikennepuistoissa on polkuauto – väline, jota ei edes käytetä liikenteessä. Lisäksi polkuautojen koko on kasvanut ja esimerkiksi Tampereen liikennepuiston uudistuksessa ajoratoja jouduttiin tästä syystä leventämään. Sitä pienet perässä mitä isot edellä.
Ounasvaaran pyöräpuisto Rovaniemellä.
Valtakunnallisissa peruskoulun opetussuunnitelman perusteissa mainitaan kaikilla luokka-asteilla pyöräilykasvatus ja ylemmillä luokilla esillä on myös yksilön kestävän elämäntavan valinnat. Autoilu tai polkuautoilu eivät kuulu opetussuunnitelman perusteisiin. Kunnat pyrkivät myös lisäämään kävelyn ja pyöräilyn suosiota. Onkin ristiriistaista, että meillä käytetään niin isoja summia autoilukasvatukseen liikennepuistojen muodossa.
Liikennepuistoissa lasten käyttämät kulkumuodot kävely, pyöräily, potkulautailu, skeittaus ja julkinen liikenne ovat marginalisoitu. Toisinkin voisi olla: Tanskassa on määrätietoisesti poistettu autoja liikennepuistoista ja todettu, että homma toimii paremmin ilman niitä ja että pedagogiset tavoitteet saavutetaan näin paremmin.
Osa kunnista on Suomessakin herännyt panostamaan matalan kynnyksen pyöräpuistoihin. Allegra suunnitteli ja rakensi vuonna 2025 pyöräpuistot Hollolaan ja Rovaniemelle. Molemmat kohteet tarjoavat elämysten ja liikunnan lisäksi loistavan paikan harjoitella pyöräilytaitoja niin pienille kuin isommillekin. Puistoissa pyörän hallintataidot kehittyvät ja oikein rakennettuna ne voivat kehittää myös muiden huomiointia liikenteessä. Pyöräpuistot eivät saa olla liian turvallisia, vaan konfliktilanteet pitää nähdä oppimismahdollisuuksina.
Olisiko aika suunnata katseet 1960-luvun autoilu-utopioista tulevaisuuteen ja ryhtyä tekemään pyöräilypuistoja, jossa eri-ikäiset voivat nauttia liikkumisen ilosta ja kasvaa pyöräilijöinä? Jos haluat edistää pyöräpuistoa kotipaikkakunnallasi, niin ota yhteyttä!
